Hei,
Tässä me olemme, kaikki kolme kreetalaista ja ajateltiin esittäytyä sekä kertoa tarinamme.
Vasemmalla olen minä, perheen uusin tulokas, Ginny. Minua kutsutaan myös nimellä Faith, koska olihan se kohtaloa, että minut haluttiin ja pääsin juuri tähän perheeseen. Minut hylättiin kuuden sisarukseni kanssa pellon reunalle, josta onneksemme Souda Shelterin Elizabeth meidät löysi ja pääsimme kotihoitoon. Ilman kotihoitoa emme varmastikaan olisi selvinneet, sillä tarhalle emme voineet mennä niin nuorina vielä. Pääsimme myös kokemaan, millaista on olla tarhalla. Tarha on tosi hieno paikka ja siitä iso kiitos sen pyörittäjille, mutta kyllä minäkin halusin ”omat ihmiseni”.
Tarhalla käytiin meitä usein rapsuttelemassa, mutta silti aina tarhan ovi vain kävi
ja ihanat ihmiset lähtivät. Kuulin myös huhuja, että KAIKKI minun muut sisarukset
olisivat jo löytäneet kodin! Miksi en minä? Onneksi sekin päivä vihdoin koitti,
kun eräs perhe kävi tarhalla monta kertaa heidän viikon loman aikana, ja
näköjään sitten rakastuivat minuun. Minä ainakin rakastuin heihin. He päättivät
ottaa minut mukaan kotiinsa, olihan minulla kaikki tarvittavat rokotukset ja
paperitkin jo kunnossa, ja eläinlääkärikin sanoi, että saisin lähteä.
Automatka Hanian kentälle oli vähän jännittävä ja kuolasin koko matkan. Lentomatka meni nukkuessa ja sitten pääsinkin vihdoin omaan kotiin. Pääsin pehmeälle sohvalle, ja saan nukkua minun ihmisten sekä kahden isosiskon kanssa joka yö isossa sängyssä (okei luulen, että tarvitsemme vielä isomman sängyn, kun meitä on niin monta).
Elämäni on ihanaa Suomessa ja olen todella iloinen, että me suljettiin se tarhan ovi yhdessä minun ihmisten kanssa, nyt minulla on hyvä olla. Olen myös kuullut, että pääsen tänä vuonna Lappiin! Jännää, näenköhän poroja?
Keskellä olen minä, Athena. Minäkin olen ylpeä kreikkalainen, huomaatte sen varmasti myös nimestäni. Minun tarinani lähtee siitä, että minut ja sisarukseni hylättiin toisen pentulaatikollisen kanssa Souda Shelterin eteen. Elizabeth löysi meidät sitten kevätaamuna 2018, meitä oli yhteensä varmaan 15 pentua! Iski taas paniikki, sillä olimme niin pieniä, eikä meitä todellakaan voisi viedä tarhalle. Päästiin onneksi kaikki kotihoitoon. Minusta laitettiin kuvia Facebookiin, jolloin minuun rakastuttiin jo kuvien perusteella ja päätettiin, että lähden Suomeen!
Suomessa olen päässyt vuoden aikana paljon saunomaan (kyllä se on yksi lempipuuhistani), mökkeilemään, kiertelemään Suomea, juoksemaan järven jäällä ja ennen kaikkea leikkimään ja nauttimaan elämästä perheeni kanssa. He pitävät minusta hyvää huolta, saan mm. paljon herkkuja!
Oikealla olen minä, perheen ”kuopus” Fiji (kyllä, äidille olemme hänen lapsiansa ja hän myös puhuu meistä aina lapsinaan). Minä olen ollut perheeni kanssa kesästä 2016 asti. Minut jätettiin silloin suoraan kuuman auringon alle pahvilaatikkoon Agii Apostolissa. Meillä oli tosi kuuma ja nälkä, mutta onneksi ihana nainen nimeltä Natalie löysi meidät ja sai meidät kotihoitoon. Kun olin ”lentovalmis” pääsin sitten sisarusteni kanssa Suomeen kotihoitoon.
Perheeni oli jo vuoden verran miettinyt koiran adoptoimista. Päivänä, jolloin he kuulivat minusta, näkivät kuvani ja saivat vielä tiedon, että olin jo Suomessa kotihoidossa, niin tuona päivänä he olivat myös tehneet päätöksen, että nyt on aika koiralle. Olikohan tämä sattumaa vai kohtaloa? Ja jo seuraavana viikonloppuna he tulivat minua jo hakemaan. Voi että kun rakastuin heihin heti kun pääsin heidän mukaansa, ja tiesin, että nyt menen loppuelämän kotiini.
Sinne päästyäni juoksin ympäri asuntoa ja varsinkin sohvaa vain edes takaisin. En oikein osannut päättää missä makaisin, koska kaikki oli niin mukavaa ja pehmeää. Myös uusien ihmisten jalat ja mahat olivat oiva paikka rentoutumiseen. Kun menimme nukkumaan, niin menin selälleni nukkumaan uusien ihmisteni tyynyjen väliin, ja siinä nukuin ensimmäisen yön jalat kohti kattoa! Olin tullut kotiin!
Seurasin ihmisiäni kaikkialle, myös saunaan, jota myös rakastan (olen opettanut tämän myös pikkusiskoilleni). Tykkään todella paljon, kun koko perhe matkustaa yhdessä. Olen käynyt jopa Euroopan pohjoisemmassa paikassa, Nordkapissa. Pääsen juoksemaan pelloilla ja saan todella paljon rakkautta. Sitä minä haluankin paljon, viihdyn ihmisteni sylissä rapsutusten kera ja olen kaikkien kaveri.
Rakastan muuten myös TALVEA JA LUNTA, oi kyllä! Lumi kun tulee, olen onnellisin koira maan päällä, siinä on niin kiva hyppiä ja leikkiä. Olen ihmisteni mielestä ns. ”unelmakoira” ensimmäiseksi koiraksi. Olen todella kiltti ja oppinut asioita nopeasti, sekä muutenkin aika rauhallinen koira. Olen myös ottanut siskoni hyvin vastaan, ovathan he myös kreikkalaisia. Meillähän on sama kielikin.
Me kaikki kolme viihdytään loistavasti Suomessa. Kiitos kaikille meitä auttaneille.