On arvioitu, että Kreikassa on noin 4 000 000 katukoiraa ja -kissaa. Valtaosa heistä elää hirvittävissä olosuhteissa ja harvoin elävät paria vuotta enempää. Kreikka on ansainnut eläinten hyvinvoinnin suhteen melko huonon maineen, ja valitettavasti talouskriisi vain pahensi asioita. Ennen vuotta 2008 organisaatioiden ja vapaaehtoisten ponnistelut osoittivat melko optimistista suuntaa. Tänään hyviä asioita tapahtuu periaatteessa yksityisten aloitteesta. Eläinsuojeluyhdistykset saavat harvoin valtion rahoitusta, vaikka kunnille pitäisi olla tähän tarkoitukseen osoitettuja varoja; korruptio varmistaa, että nämäkin varat löytävät tiensä valtion virkamiesten taskuihin. Myrkytyksiä käytetään suosituimpana ”eläinpopulaation kontrollointitoimenpiteenä” ja eläinten pahoinpitelyt ja kiduttamiset ovat päivittäistä koko maassa.
Kissojen ja koirien sterilointi ja kastrointi on ainoa inhimillinen tapa hallita lemmikkieläinten kodittomuuskriisiä. Valitettavasti Kreikan eläinsuojeluorganisaatioilla on rajalliset budjetit, ja yksityishenkilöt, jotka ruokkivat kodittomia kissoja ja koiria, joutuvat maksamaan 30 – 60 euroa katukissan ja 80 – 160 euroa katukoiran steriloinnista. Ottaen huomioon, että noin 2 300 000 ihmistä elää Kreikassa köyhyysrajan alapuolella, ja heillä on äärimmäisen vaikeaa täyttää omiakaan perustarpeitaan (heidän täytyy pärjätä 382 eurolla/ henkilö/ kuukausi), nämä summat ovat erittäin vaikeita maksaa. Kulkukissoja ruokkivat tavallisesti päivittäin vanhat ihmiset. Nykyään Kreikassa 1,5 miljoonan eläkeläisen on tultava toimeen 375 eurolla kuukaudessa. Tämän takia heille sterilointien ja kastrointien maksaminen ei tule kysymykseenkään.
ARGOS haluaa omalla sterilointikampanjallaan kantaa kortensa kekoon ja olla mukana muuttamassa katukoirien ja -kissojen tilannetta Kreikassa. ARGOKSEN kampanjan tavoitteena on kerätä rahaa, jolla leikkautetaan sekä katukoiria ja -kissoja että yhteistyökumppaneidemme tarhakoiria/kissoja. Leikkaukset suorittavat ARGOKSEN yhteistyöeläinlääkärit. Ota osaa kampanjaan ja lue osallistumisohjeet alta!
Voit osallistua kampanjaan itse valitsemallasi summalla tai maksaa koko uroskoiran/kissan kastroinnin tai narttukoiran/kissan steriloinnin.
Voit lahjoittaa joko narttukoiran steriloinnin (120 €), narttukissan steriloinnin (60 €), uroskoiran kastroinnin (60 €), uroskissan kastroinnin (35 €) tai itse valitsemasi summan. Maksu onnistuu verkkopankissa:
FI05 5720 2320 2181 46 (viitenumero: 1300).
Kiitos tuestasi!
Nimeni on Lito ja uskokaa minua, olen yksi niistä hyvin onnekkaista. Olen edelleen elossa kertoakseni teille tarinani. Olin nuorempana metsästyskoira, en kovinkaan hyvä, sillä pelkäsin laukausten ääniä. Omistajani lapset myös kiduttivat minua säännöllisesti polttamalla vatsaani tulitikuilla. Vielä tänäänkin alan vapisemaan pelosta jos näen tai kuulen lapsien ääniä.
Eräänä päivänä jäin sitten ”tavoitteestani”. Omistajani rankaisi minua siitä ampumalla jalkaani, ja jätti minut vertavuotavana sekä peloissaan kuolemaan vuorille. Yritin olla vahva koska en halunnut kuolla. Raahauduin lähikylään, mutta siellä asuneet ihmiset eivät välittäneetkään minusta. Makasin kylän kadulla yli viikon ajan, jalkani luut roikkuivat paljaana, mutta silti kukaan ei auttanut minua. Kunnes eräänä päivänä eläinsuojeluyhdistyksen jäsen löysi minut, otti minut turvaan, leikkautti minut ja löysi minulle vielä rakastavan kodin.
Vielä tänäänkin ajattelen kaikkia pentujani, jotka synnytin. Mitä heille on tapahtunut? Tiedättekö mitä metsästäjät tekevät pennuille, joita he eivät halua? He laittavat ne pussiin ja heittivät pois niin kuin roskat tai sitten he vain ampuvat ne.
Sairas ja heikko. Liian heikko syödäkseen. Niin heikkona, ettei hän edes jaksa enää juosta pois ihmisten luota, jotka vahingoittavat häntä jatkuvasti. Kissa on vasta puolitoistavuotias ja kärsii munuaissairaudesta. Hän vain istuu odottamassa loppuaan.
Hänen nimensä oli Sheila, sen nimen hänen uusi perheensä hänelle antoi. Emme tiedä hänen nimeään ennen sitä, luultavasti hänellä ei edes ollut nimeä. Todennäköisesti hän oli vain ”jalostuskone”, nimetön, mitätön koiran jollekin. Tämä ”joku” päätti päästä hänestä eroon, kun hän sairastui. Sheila löydettiin kammottavista olosuhteista, ja hänen verikokeensa tulokset olivat järkyttävää luettavaa.
Hän ei ikävä kyllä elänyt kauaa uuden perheensä kanssa, vain puolitoista vuotta. Sheilalla oli leishmania joka aiheutti mm. munuaisten vajaatoiminnan. Mutta ainakin hän sai puolentoista vuoden ajan kokea rakkautta, mitä suurin osa Kreikan katukoirista ei koskaan saa kokea.
Onko tämä onnellisen kissan elämää? Onko tämä kissa ansainnut kohtalonsa?
Vain yksi hänen viimeisimmistä pennuistaan selviytyi. Muut kuolivat vain muutaman päivän ikäisinä kirppujen aiheuttamiin tauteihin. Äiti joutui seuraamaan vierestä pentujensa tuskallista kuolemaa. Hän ei voinut tehdä mitään auttaakseen heitä.
Tämäkin kissa tulee olemaan jälleen pian raskaana. Ja hän tulee kokemaan pentujensa kuolemat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan…
Kotisivujen toteutus: Digitoimisto Katica. Sivut toteutettiin ilmaistyönä.