Vierailimme äitini kanssa Takiksen tarhalla Ierapetrassa keväällä 2016. Tarhalla ihastuimme huonokuntoiseen pentuun, jonka Takis kertoi ottaneensa turvaan muutama viikko sitten erään eläinlääkärin luota häkistä. Pentu oli tuotu lääkärille lopetettavaksi, mutta eläinlääkäri ei halunnut sitä tehdä. Pennulla oli paha sikaripunkki, jonka vuoksi iho oli lähes karvaton ja huonossa kunnossa. Yhdessä Takiksen kanssa ristimme pennun Siniksi, sillä hänellä on iso sininen täplä kielessä.
Mietimme vakavasti pennun adoptointia, mutta koska hän oli vielä huonossa kunnossa, surullisin mielin päätimme, ettemme ota häntä mukaan. Sini jäi kuitenkin meidän kaikkien mieliin kummittelemaan, ja keväällä 2017 kävimme katsomassa häntä tarhalla. Hänestä oli kasvanut varsin hauskan näköinen pieni ”otus” Sini jäi tarhalle taas.
Mutta Sinin kohtalo ja loppuelämä tarhalla jäivät musertamaan äitini mieltä, sillä Sinin näköinen koira ei varmasti olisi niitä ensimmäisenä adoptoitavia koiria.
Lisäksi Sinin rotuista koiraa ei moneen maahan saisi tuoda ollenkaan.
Koitti kevät 2018 ja matkasimme jälleen kerran Kreetalle. Päätimme myös vierailla Takiksen luona, jolloin äitini pyysi lupaa saada adoptoida Sinin silläkin riskillä, että kotona odottava Bomba-koira ei häntä ehkä hyväksyisi. Bomban suhtautuminen uuteen siskoon tuli kuitenkin meille kaikille yllätyksenä. Koira joka on pallohullu ja ei juurikaan innostu leikkimään muiden koirien kanssa, innostui leikkimään heti Sinin kanssa. Koirien kemiat kohtasivat välittömästi ja nykyisin näiden parhaiden ystävien riehumaleikit ovat jokapäiväisiä.
Sinin tarina ei olisi voinut saada parempaa loppua. Nyt äidilläni on kaksi perin erikoisen näköistä nelijalkaista lasta.
-Nina-
