Pari vuotta sitten olimme varanneet puolisoni kanssa kesäreissun Kreetalle, tällä kertaa pieneen ja sympaattiseen Paleochoraan. Seurailin Facebookissa paikasta kertovia sivuja ja törmäsin siinä samassa eläinsuojeluyhdistys Paws Paleochoran sivuihin. Näin myös yhdistyksen etsivän lentokummia, joka toisi adoptoidun koiran Suomeen uuteen kotiinsa. Ajankohta osui juuri paluulentomme aikaan, joten ilmoittauduin heti lentokummiksi sen enempää kummiudesta tietämättä. Samalla kuulimme Paleochoran alueella sijaitsevista kissojen ja koirien ruokinta-alueista, joilla Paws Paleochoran ihmiset kävivät useamman kerran päivässä syöttämässä hylättyjä, kodittomia eläimiä. Päätimme ehdottomasti myös vierailla näillä ruokintapaikoilla ja lahjoittaa heille ruokaa.
Loma saapui, ja pääsimme myös vierailemaan koirien ruokintapaikalla. Paikka on hiekkatien vieressä pienessä kuopassa, jossa oli myös muutamia koirankoppeja suojiksi eläimille. Ruokintapaikalla on jatkuvasti hylättyjä koiranpentuja, ja lisäksi sinne tulee vanhempia kulkukoiria useamman kerran päivässä syömään.
Heti auton parkkeeraamisen jälkeen vanhemmat koirat ympäröivät meidät hännät viuhuen. Rapsuttelimme jokaista, ja pikkuhiljaa ne tyytyväisinä siirtyivätkin sitten sivummalle. Laskeuduimme kuoppaan ja samassa neljä pientä, ja muutama hieman isompikin, pentukoira vyöryi iloisina kimppuumme. Annoimme kaikille rapsutuksia, halauksia ja pusuja sekä istuimme maassa nämä pikkuiset syleissämme. Tulin hyvin surulliseksi. Sydäntä särki katsoa näitä ihania pieniä otuksia ilman äitiä, kotia, hylättyinä ja pärjäämässä lähes keskenään.
Ihastuin heti porukan pienimpään mustavalkoiseen, myöhemmin Otoksi nimettyyn, pentuun, joka yleensä sammahti ensimmäisenä ja heräsi viimeisenä. Aloimmekin vierailla koirien luona useita kertoja päivässä, ja joka kerta alueelta pois lähteminen oli vaikeampaa. Pidin Ottoa silmällä jokaisella vierailullamme, ja useimmiten tuo hieman yli kourani kokoinen pentu nukahtikin syliini muiden jatkaessa riehumista. Yhtenä päivänä sitten vain päätimme, että meidät molemmat valloittanut pentu muuttaisi kotiimme. Niin sen vain olisi mentävä.
Juttelimme Paws Paleochoran työntekijöiden kanssa Otosta, ja he lupasivat haastattelun jälkeen koiran mielellään meille. Mukaamme emme pentua toki vielä saisi, mutta se matkustaisi Suomeen myöhemmin, kun vain olisi hieman kasvanut.
Olimme hyvin huolissamme kaikkien pentujen terveydestä. Pennut olivat jatkuvasti ripulilla, koska hyvää tarkoittavat turistit, kieltotauluista huolimatta, syöttivät niitä erilaisilla ruoilla. Pienet vatsat eivät kestäneet jatkuvaa ruoan muutosta, ja se näkyi kovana ripulointina. Otto oli hyvin väsynyt, jaksoi vain hetken ja sammahti pian uneen. Rutistin pientä reppanaa sylissäni ja pyysin sitä pysymään elossa, sillä tulisimme sen vielä hakemaan.
Viimeisenä päivänä kävelimme kyyneleet silmissä pois alueelta. Ryhdyimme etsimään kotihoitopaikkaa Otolle ja sen sisaruksille ja lopulta löysimmekin sellaisen. Muutama päivä ennen pentujen siirtämistä kotihoitoon Paws Paleochora kuitenkin ilmoitti, että Otto oli kadonnut alueelta. Kului päiviä ja luulimme jo ettemme enää ikinä kuulisi koirasta − pelkäsimme sen kuolleen. Sitten selvisikin, että eräs kreetalainen perhe oli hakenut pennun itselleen siitä kenellekään ilmoittamatta. PP:n keskusteltua perheen kanssa he halusivat kuitenkin luovuttaa koiran meille takaisin. Olimme hämmentyneitä, mutta totta kai onnellisia. Otto tulisi lopulta Suomeen.
Löysimme Otolle maailman ihanimman lentokummin, joka lokakuussa 2016 toi koiran viimein meille. Kävi vielä niin upeasti, että Oton sisaruksetkin saivat kodit Suomesta, ja myös ne lensivät koteihinsa samalla lennolla.
Elämässä on asioita, joita ei koskaan kadu, ja Otto kuuluu ehdottomasti niihin. Otto on maailman upein koira: rakastava, iloinen, leikkisä ja muutenkin hassu pakkaus, joka sulattaa kaikkien sydämet. Se jakaa rakkauttaan kaikille, ei koskaan valita mistään ja toimii tällä hetkellä mitä parhaimpana isoveikkana viime syksynä tuomillemme kahdelle rescuesisarukselle.
Haluamme lopuksi kiittää Paws Paleochoran vapaaehtoisia heidän tinkimättömästä työstään eläinten hyväksi. Kyseessä on uskomaton joukko, joka jaksaa taistella päivä toisensa jälkeen karvaturrien puolesta. Muistetaan tukea heitä aina kun mahdollista! Toivomme myös, että ihmiset käyvät Kreetalla ollessaan Paleochorassa ja ruokintapaikoilla rapsuttelemassa koiria. Se on kokemus, joka ei koskaan unohdu.
Haluamme samalla kiittää Oton sisarusten eli Buddyn, Nellin ja Hertan koteja. Suuri kiitos myös Jaanalle, Oton ihanalle lentokummille ja nykyään kummille, joka toi meille maailman upeimman koiran. Toimitaan reissuillamme lentokummeina, sillä se on hyvin helppoa! Kun näkee vastaanottajien ilon koiran saapuessa Suomeen, saa itselleen uskomattoman hyvän mielen.
Oton äiti perheineen
Lentokummit ovat matkustajia, joiden kanssa koira matkustaa koneen ruumassa “matkatavarana”. Koiria adoptoivat ihmiset etsivät lentokummeja esimerkiksi Facebookin ryhmässä “Flight and travel escorts for rescue-animals Europe”.
