Olin kypsytellyt ajatusta toisesta koirasta jo jonkin aikaa ja katsellutkin joitain kotimaisia kodinvaihtajia, koska olin tullut siihen lopputulokseen, että uusi tulokas olisi kodinvaihtaja tai Rescue. Näistä kodinvaihtajista kukaan ei kuitenkaan tuntunut täysin sopivalta jo kotoani löytyvän berninpaimenkoiran kaveriksi.

Sain kesällä 2018 ystävältäni tiedon Kreetalla asuvasta Teo koirasta, joka oli pienenä hylätty kadulle huonossa kunnossa. Teon onneksi hänet löydettiin ajoissa ja hän sai tarvitsemaansa hoitoa. Teosta olikin jo kasvanut menevä nuori mies, kun näin ensimmäiset kuvat ja videot hänestä. Teon lempeää katsetta ja vinhasti heiluvaa häntää, joka heilutti koko koiraa, oli kovin vaikeaa vastustaa ja lupasin, että Teo voi muuttaa luokseni asumaan, mikäli aikataulut ja käytännön asiat saadaan sovittua.

Pienten säätöjen jälkeen Teo lensi syyskuussa Suomeen. Ensimmäiset kolme viikkoa Teo vietti koirahoitolassa, joka ystävällisesti tarjoutui pitämään Teosta huolta, kunnes pääsisin hänet hakemaan kotiin. Teo vietti päivät koirahoitolalla ja yöksi omistajat ottivat hänet mukaan kotiinsa. Tuon kolmen viikon aikana Teo sai totutella kotikoirana oloon ja hihnassa ulkoiluun.

Lokakuun alussa kävin noutamassa Teon vihdoin kotiin. Kotimatkalla Teo päätti heti alkuunsa, ettei hän aio takaluukussa yksin kököttää, vaan apinan lailla kiipesi selkänojien yli takapenkille, tuhtasi hetken siinä ja nukahti sitten. Kotipihaan päästyämme Teo tapasi tulevan koirakamunsa Tinon, joka oli tilanteesta hieman hämillään. Ensimmäinen ilta kotosalla meni Tinon murinaa kuunnellessa, hän kun on kovin tarkka henkilökohtaisesta tilastaan, mutta aamuun mennessä pärinä onneksi vaimeni ja alkoi yhteisen uuden elämän opettelu.

Teo osasi yllättää mm. sisäsiisteydellään, jonka aavistelin aiheuttavan jonkin verran haastetta, kun on pihalla asustellut elämänsä ensi kuukaudet, mutta vahinkoja on sattunut tähän mennessä tasan yksi ja sekin taisi olla mielenosoituksellinen. Teo on osoittautunut muutoinkin oikein hoksaavaiseksi koiruliksi ja ottaa paljon mallia Tinon touhuista ja tekee sitten perässä. Pojat myös leikkivät mielellään vetoleikkejä keskenään ja painivat lumessa. Vaikka kokoeroa kaverusten välillä on jonkin verran, Teo pärjää sinnikkyydellä. Painit ja lumessa tarpominen ovat tuoneet Teolle paljon kaivattua lihasmassaa. Alkuun meno oli melko hoippuvaista, mutta nykyään Teon tasapaino on jo parempi ja hän jaksaa hyppelehtiä jäniksen lailla kinoksesta toiseen. Aika ajoin iskee mahdoton riemuhepuli ja silloin on naurussa piteleminen, kun Teo poukkoilee ja sinkoilee sataan suuntaan ja kaivaa vimmatusti kuoppaa lumeen ja sukeltaa sitten sen uumeniin.

Teon mielestä ihmiset ovat jokseenkin pelottavia ja hän kiertääkin vastaantulijat mielellään hieman kauempaa. Tinon ollessa mukana Teo on selvästi rohkeampi ja rennompi. Tino ei enää aikamiehenä viitsi turhaan hötkyillä ja hänestä on vanhemmalla iällä tullut myös yltiösosiaalinen. Teo on myös kotona rohkaistunut vieraiden läsnäollessa, kun on huomannut ettei Tinokaan vieraita pelkää. Alkuun saattoi mennä koko vierailu niin, ettei Teo tullut samaan huoneeseen, mutta nykyään hän tulee jo muutaman minuutin jälkeen kurkkimaan, että olisiko herkkuja tarjolla hänellekin.

Alkuun arvelutti, miten pärjäisin aran Rescuen kanssa ja osaisinko auttaa häntä matkalla rohkeaksi ja avoimeksi koirakansalaiseksi. Paljon on varmasti töitä tehtävänä niin Teolla kuin palvelusväelläkin, mutta luottavaisin mielin mennään eteenpäin. Tukea ja neuvoja olen saanut kavereilta ja tutuilta sekä erilaisista Facebook -ryhmistä ja blogeista. Kunhan Teo vielä hieman rohkaistuu, niin suunnitelmissa olisi lähteä koirakoulun / -kouluttajan kautta hakemaan apuja yhteiselle loppuelämän taipaleelle.