Emme tiedä paljoakaan Amyn menneisyydestä. Selvää on, että häntä on käytetty pentujen tuottamiseen ja apuna metsällä. Kun ikää oli tullut liikaa, omistaja oli päättänyt hylätä Amyn sitomalla hänet Soudan koiratarhan aitaan kiinni. Amy löydettiin aidan viereltä hyvin aliravittuna ja kuivuneena. Hän myös kärsi silmävaivoista, joita hänellä on edelleen.
Soudan tarhalla Amy vietti kolmisen vuotta. Hänen iäkseen arvioitiin huimat 17 vuotta. Amy oleskeli tarhan perimmäisessä, isossa aitauksessa, josta Amya joka aamu huhuiltiin sydän syrjällään. Amylla kun oli tapana pysytellä omissa oloissaan makoilemassa jonkin pensaikon juurella. Amy ei ottanut kontaktia muihin koiriin eikä oikein ihmisiinkään, ja vain ruoka sai hänet köpöttelemään vauhdikkaasti kupilleen.
Moni kävi tarhalla katsomassa Amya, mutta ehkä Amyn ikä pelästytti adoptoijat, sillä moni päätyi nuorempaan koiraan. Me näimme Amysta postauksen The Souda Shelter Projectin Facebook-sivulla. Julkaisussa kerrottiin, että Amy ei ollut kunnossa: hän köhi ja hänen mielensä oli apea. Kestäisikö hän enää kauaa tarhan oloja ja tulevaa talvea, postauksessa mietittiin. Teksti jäi kummittelemaan mieliimme. Tarkoitus ei ollut ottaa enää yhtäkään koiraa − olihan meillä niitä jo neljä −, mutta niin vain kävi, että Amy matkusti luoksemme aika nopeallakin aikataululla, kiitos Elizabethin ripeän toiminnan.
Amy oli hyvin hiljainen ja vetäytyvä meille saavuttuaan. Hänen liikkeensä olivat hatarat, hän kompuroi paljon ulkona ja Suomen kylmyys oli hänestä inhottavaa. Sisällä hän oli omissa oloissaan eikä kertaakaan tehnyt numeroa itsestään. Hän säpsähti kosketusta eikä halunnut paljonkaan kommunikoida meidän tai perheemme eläinten kanssa. Ymmärsimme häntä ja annoimme hänelle aikaa.
Alkuun talon toinen ”vanhuskoira”, Nasu, oli Amyn ainoa ulkoilukaveri. Nasu on leppoisa koira, joten hän sopi mainiosti ensimmäiseksi seuralaiseksi. Nopeasti Amy alkoikin tutustua Nasuun, ja pian he kävelivät ulkona kylki kyljessä. Otimme myös säännölliseksi tavaksi käydä juttelemassa Amylle hänen huoneessaan: rapsuttelimme häntä ja höpöttelimme kaikenlaista. Välillä istuimme vain vieressä ja vietimme aikaa hänen kanssaan, sillä Amy ei halunnut juuri poistua huoneestaan. Hiljalleen Amy alkoikin pitää rapsutteluhetkistä ja ottaa meihin enemmän kontaktia. Muutaman kerran näimme Amyn hännänkin jo viuhuvan, kun saavuimme hänen huoneeseensa.
Viikkoja kului ja Amy muuttui silmissä. Laadukas ruoka, nivelaineet, öljyt, säännölliset lenkit ja muut toimenpiteet selvästi helpottivat hänen liikkumistaan. Kompurointi loppui kokonaan, ja nykyään vanhus lähteekin välillä sellaiseen vauhtiin, ettei perässä meinaa pysyä. Nasun lempeä läheisyys innosti Amyn tutustumaan perheen muihinkin koiriin ja kissoihin, ja nykyään hän selkeästi nauttii heidän seurastaan.
Tiedän kyllä, että eläimet ovat viisaita, mutta tapa, jolla meidän muut koiramme ovat ottaneet Amyn vastaan, saa kyynelet joka kerta silmiini. En ole ikinä nähnyt remmiräyhääjämmekään kohtaavan ketään toista koiraa niin kauniisti kuin hän otti vastaan Amyn. Ehkä Emppu on kertonut heille elämästään, ehkä he ymmärsivät?
Nykyään Amy ulvoo aamulla ilosta, kun hän näkee kaverinsa ja meidät. Kun muut istuvat odottamassa ulospääsyään, Amy (ainoa, jolla ei ole käskyjä) liehuu heidän keskellään ja hakkaa kaikkia hännällään. Amy nappaa leluja suuhunsa ja heiluu niiden kanssa innoissaan sekasorron keskellä.
Nykyään vanha rouva tulee ulos huoneestaan joka päivä useamman kerran. Hän leikkii, tosin enimmäkseen vielä yksin, ja haluaa rapsutuksia ja halauksia. Ulkona Amy haluaa tutustua kaikkiin vastaantuleviin koiriin ja on oppinut jo nauttimaankin ulkoilusta, paitsi sateisella säällä.
Amy on luonteeltaan mitä mainioin, kiltein ja suloisin koiran, mutta hän on selkeästi myös hyvin hauska ja vitsikäs. Olen yrittänyt videoida häntä useita kertoja, mutta hän jähmettyy aina kameran nähdessään. Tästä onkin syntynyt meille jo yhteinen leikki: yritän milloin milläkin tavalla kuvata häntä, mutta hän huomaa minut joka kerta ja jähmettyy paikoilleen virne huulillaan ja häntää heiluttaen. Hänestä on selkeästi hauskaa, kun en saa kuvattua kunnolla.
Amy on ollut maailman helpoin koira, ja hän tyytyy todella vähään. Pieni suloisuus on koko perheen suosikki. Haluankin Amyn tarinan avulla kannustaa kaikkia harkitsemaan myös vanhojen koirien adoptoimista.