Ateenan kaduilla vaeltelee tuhansia kulkukoiria. Heidän elämänsä ei ole helppoa ja vain hyvin, hyvin harvoin näiden koirien elämä päättyy onnellisesti. Useimmiten eläimet kuolevat nälkään, sairauksiin, kylmyyteen, myrkytyksiin tai sitten joku vain tappaa heidät huvikseen. Jokainen päivä on taistelua siitä, että löytää jotain syötävää ja selviää hengissä.

Noin vuoden ikäinen rottweiler Elsa, vaeltelee nälissään pitkin Ateenan katuja ruokaa etsien. Kylkiluut näkyvät selvästi ja koira on hyvin arka ja pelokas. Selkeästi hän ei luota ihmisiin, joku on hänenkin luottamuksensa vienyt. Mutta Elsa kohtaakin sattumalta ihanan eläinaktivistin, joka ottaa hänet mukaansa, ruokkii hänet ja rapsuttelee vielä leuan altakin. Pesee hänet, lääkitsee ja antaa pehmeän pedin, jossa nukkua.

Muutaman kuukauden päästä Elsa löytää perheen, joka haluaa adoptoida hänet Suomeen ja pian hän jo muuttaakin Länsi-Suomeen kotiin, jossa on kissoja, hevosia ja myös muutamia rescuekoiria.

Ensimmäiset päivät ovat hyvin jännittäviä niin Elsalle kuin muullekin perheelle. Laumaan tulee uusi, isohko narttu, josta kukaan ei tiedä oikein mitään. Muutamat murinat käydään heti läpi, koska perheen muut nartut vastustavat aluksi uutta tulokasta. Alku otetaan varovaisesti ja kaikki totuttelevat hitaasti toisiinsa. Elsa tekee myös kaiken mahdollisimman rauhallisesti, hänellä on selkeästi tavoite päästä kaikkien suosioon.

Ruokaa annettaessa Elsa yrittää ryöstää ruoat käsistä, hyppii kohti ja hermoilee. Taistelu jokapäiväisestä ruoasta on edelleen sen päässä hyvin vahvana. Remmissä hän kulkee aika hyvin, mitä nyt välillä tekee yllättäviä syöksyjä kissojen perään. Lelut ovat Elsan mielestä myös mahtavia. Hän ei osaa niitä vielä jakaa, mutta leikkii leluilla innoissaan tassut kattoa kohden sojottaen.

Muutaman viikon päästä Elsa jo istuu ruokaa odotellessa ja syö vasta luvan saatuaan. Odottaa kiltisti eteisessä ulos lähtemistä ja mikä parasta, on päässyt laumaan sisään. Varsinkin rescue-siskoksista toinen, Wili, on löytänyt yhteisen sävelen Elsan kanssa. Heillä on ihan omat höhlät leikkinsä, johon muita ei edes oteta mukaan. Elsa on nyt kotona.

Elsa on yksi niistä hyvin harvoista, joka saatiin pelastettua pois kadulta. Eikö ole hullua, että 80 % koko maailman koirista on kulkukoiria, ja kuitenkin teetämme niitä koko ajan lisää. Miksi emme sen sijaa ensin huolehtisi niistä miljoonista jo olemassa olevista? Mikä ennakkoluulo voi olla niin voimakas, että voi vain kääntää selkänsä heille?

Me kaikki voimme tehdä jotain. Voit esimerkiksi adoptoida koiran tai kissan. Jos et voi adoptoida, lahjoita apuasi tai rahaa yhdistyksille kuten ARGOS, ja autat heitä näin auttamaan. Jaa tietoa, kerro tilanteesta kavereillesi, avaa silmiä. Nämä miljoonat ”Elsat” tarvitsevat meitä.

- Elsa perheineen -