Agapi – Jouluksi kotiin

Näin Agapin ensimmäisen kerran Pohjois-Kreikassa sijaitsevan Anna’s care for stray dogs -tarhan facebook-sivuilla. Vanhalta mummolta näyttävän parivuotiaan sairaan koiran olemus liikutti syvästi. Mavropigin kuolleessa kaupungissa hylättyjä koiria ruokkiva Alexia Hassapi oli Agapin viime keväänä löytänyt ja Anna Kakaraki ottanut tarhalleen turvaan.

Anna käytti koiraa eläinlääkärissä ja aloitti tarvittavat lääkitykset, mm. leishmaniaan. Rokotukset hoidettiin kuntoon ja surkeassa kunnossa olevat silmät tutkittiin. Annan rakastavan hoidon ja hyvän ruoan ansiosta toipuminen edistyi hyvin ja Agapi valloitti kaikkien sydämet kiltteydellään ja iloisuudellaan.
Kesäkuussa matkustimme Annan tarhalle auttamaan muutamaksi päiväksi. Ne päivät olivat rankkoja työpäiviä, mutta täynnä naurua ja iloa ja rakastavia ihania koiria. Agapin viuhuva häntä ja hauska pikku naama veivät sydämeni. Kahden koiriin tottumattoman kissan ja pienen asunnon omistajana olin kuitenkin vakuuttunut, etten mitenkään voi ottaa koiraa.

Ajatus kuitenkin alkoi itää mielessäni. ”Jos sä kerran haluat sen, niin ota se!” sanoi matkakumppanini Paula. Alkoi melkoinen asioiden pyörittely, riskien puntarointi ja oman sisimpäni kuuntelu. Mylläkästä selvittyäni vei vielä aikansa saada mieskin tykästymään ajatukseen.

Vihdoin marraskuun loppupuolella suuntasimme taas Kreikkaan. Sain lainaksi lentoboxin, joka menomatkalla oli täpösen täynnä herkkuja ja muita tuliaisia tarhan koirille. Tuntui uskomattomalta, että olin menossa hakemaan Agapia kotiin. Anna oli hoitanut lemmikkipassin ja tarvittavat rokotukset valmiiksi ja auttoi vielä lentokentällä kaikessa. Itse olin koko reissun ajan aivan hyytelönä jännityksestä, onneksi matkakumppanini oli järki-ihminen.

Kotona kissat tulivat ihmettelemään boxissa olevaa Agapia. Minkäänlaista pelkoa tai agressiivisuutta ei kumpikaan osapuoli näyttänyt ja rauhallinen rinnakkaiselo jatkuu edelleen. Agapi oli heti sisäsiisti ja oppi nopeasti kulkemaan hihnassa. Kävimme tuontikoiriin erikoistuneella eläinlääkärillä ja saimme ohjeet leishmanian hoitoon, rohkaisua ja neuvoja sekä kehotuksen käydä silmälääkärillä. Silmälääkäri totesi sen, minkä jo tiesimmekin, että toinen silmä oli tuhoutunut ja täysin sokea vanhan vamman vuoksi. Päädyimme silmän poistoon, koska se olisi todennäköisesti aiheuttanut ongelmia jatkossa ja saattoi olla myös kipeä. Leikkauksen jälkeisestä kaulurin käytöstäkin Agapi selvisi hienosti, sillä oli sen mielestä hauska aurata ja heitellä lunta.

Näin siis saimme aikaisen joululahjan, Agapin, kotiimme. Joka päivä iloitsemme sen seurasta ja hupaisista tavoista. Toivon, että saamme viettää yhdessä monta hyvää vuotta. Tiedän myös, että Annan tarhalla odottaa omaa kotia monta muutakin ihanaa koiraa. Siis adopt, don’t shop! Apua ja neuvoja on kyllä saatavilla.

Terveisin, Brita ja Agapi

Piditkö tästä artikkelista? Jaa se eteenpäin.

Share on facebook
Jaa Facebookissa
Share on twitter
Jaa Twitterissä
Share on linkedin
Jaa Linkdinissä
Share on pinterest
Jaa Pinterestissä

Jätä kommenttisi